Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, joka tarjoaa jäsenilleen paljon etuja. Pitkä äitiysloma, äitiyspakkaus, isyysloma, lomarahat, jne. Nämä kaikki ovat asioita, joita maailmalla ihaillaan ja myös kadehditaan. Suomalaiset kuitenkin ottavat itsestäänselvyytenä nämä asiat, joita muualla maailmassa ei ehkä koskaan saavuteta. Näihin asioihin kuuluu myös ilmainen kouluruokailu.
Kouluruokailu on säädetty laissa
Valtion ravitsemusneuvottelukunta, joka koostuu muun muassa eri ministeriöiden, yliopistojen, Luonnonvarakeskuksen ja Elintarviketurvallisuusviraston edustajista, antaa suosituksen kouluruokailusta, sen sisällöstä ja ruokailukulttuurista. Kouluruokailun katsotaan olevan osa koko koulun hyvinvoinnin edistämistä. 
Hyvin järjestetyn kouluruokailun katsotaan edistävän oppimista ja myönteistä suhtautumista koulunkäyntiin, kuin myös edesauttamaan syömään oppimista ja luomaan ruokamuistoja. Sen katsotaan olevan myös osa kasvatustyötä ja turvaavan hyvän ravitsemuksen ja näin edistävän terveyttä ja hyvinvointia.
Kiireetön ateriointi
Uusimmassa kouluruokailusuosituksessa korostetaan kiireettömyyden merkitystä sekä halutaan lisää kasviksia lautaselle. Suositus sanoo, että ruokailuun pitäisi olla ainakin puoli tuntia aikaa.
Todellisuudessa näin ei useinkaan ole. Luokkakoot ovat suuria ja ruokalat pieniä, joten ruokaa joutuu jonottamaan jopa 15 minuuttia, ja aikaa jää siten vain pikaiseen tankkaukseen. Ratkaisu tähän ongelmaan on esimerkiksi ruokailu omassa luokassa, jossa voi myös rauhassa opetella hyviä pöytätapoja ja maistella uusia makuja.
Vaikka Suomi on yksi edelläkävijämaista kasvissyönnin suhteen, ei tätä mahdollisuutta useinkaan ole tarjolla kouluissa. Kouluruokailusuositus haluaa vähentää punaisen lihan käyttöä kouluruuassa reilusti, tuoda tarjolle enemmän lihaa ja kalaa, sekä lisätä kasvisten määrää tuntuvasti.
Kouluruokailu on kaikille
Kouluruokailusuosituksessa painotetaan, että kouluruokailu on tarkoitettu kaikille ja päämääränä onkin saada kaikki syömään. Käytännössä kuitenkin yläluokkalaiset eivät halua syödä kouluruokaa ja yksi kolmasosa heistä jättääkin koululounaan kokonaan väliin.
Vuosikymmenten varrella kouluruuan laatu on parantunut tuntuvasti, mutta kouluruualla on silti yhä huono maine. Kouluruuan mollaaminen tuntuu olevan juurtunut kulttuuriin, vaikka sille harvoin enää on mitään todellista syytä. Kaikki yläluokkalaiset halutaankin saada nauttimaan koululounas, sillä lounaalla on merkitystä myös oppimistehokkuudessa. 
Ehdotetaankin, että koulun aikuisia olisi mukana kouluruokailussa, ei valvomassa, vaan ohjaamassa ja opastamassa sekä kannustamassa ja opastamassa yhteiseen ruokailuun. Parhaimmillaan kouluruoka voi tarjota uusia, hyviä makuelämyksiä ja tutustumista erilaisten kulttuurien ruokiin.
Kotiaterioiden suunnitteluun apua
Jotta lapset oppivat syömään terveellisesti, omaksuvat hyvät pöytätavat sekä oppivat nauttimaan uusista mauista, täytyy koulun ja kodin toimia yhdessä. Vanhempien ei ole hyvä siirtää omia, epämiellyttävistä kumiperuna- ja kanaviillokkikokemuksista johtuvia negatiivisia asenteita lapsilleen.
Jotta kotona ei laitettaisi samaa ruokaa illalla, kun mitä koulussa on syöty lounaaksi, on tarjolla mobiilisovellus, jonka löytää osoitteesta kouluruokailu.fi. Se on lähtöisin Ruotsista ja näyttää helposti koko viikon ruokalistan sekä vanhemmille, oppilaille että koulun henkilökunnalle.
Kouluruokailun alkutaival
Suomessa tarjottiin vähävaraisille ilmaista kouluruokaa jo 1800-luvulla. Vähitellen koulukeittiötoiminta laajeni, sillä kouluruokailu koettiin tärkeänä tekijän kaikkien lasten ravitsemuksen parantamisessa. Se oli myös selkeää aineellista tukea kaikkien lasten perheille. Ja kuten aina Suomessa, mukana oli myös kasvatuksellinen näkökulma, sillä kaikille haluttiin opettaa hyvät pöytätavat jo pienestä pitäen.
Laki maksuttomasta kouluruokailusta säädettiin jo vuonna 1943 ja se tuli voimaan vuonna 1948. Laki velvoitti kunnan antamaan kansakoulun oppilaille maksuttoman aterian kaikkina täysinä työpäivinä, mutta oppilaiden piti myös osallistua ruokatarvikkeiden kasvattamiseen ja keräämiseen koulun keittiötä varten, opettajan johdolla. Nykyaikana tämä jälkimmäinen vaatimus on jäänyt ja vanhemmat maksavatkin verorahoillaan koulukeittiöiden toimintaa.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta
Suomalainen äitiyspakkaus, joka käytännössä tarkoittaa tuleville ja tuoreille äideille satojen eurojen edestä vauvanvaatteita ja vauvanhoitotarvikkeita, herättää kateutta ja ihastusta ympäri maailmaa ja Skotlanti onkin nyt ottamassa äitiyspakkauksen omaan repertuaariinsa. Mutta oli kyseessä äitiyspakkaus tai ilmainen kouluruokailu, herättää valtiolta tai kunnalta saatu ilmainen hyvä ristiriitaisia tunteita monessa ulkomaan kansalaisessa.
Me pohjoisen hyvinvointivaltioiden kasvatit olemme tottuneet yhteiskunnan turvaverkkoihin ja ilmaisiin palveluihin sekä lukuisiin etuisuuksiin. Koska olemme syntyneet Pohjoismaahan, otamme kaiken tämän itsestäänselvyytenä, kunnes jotain yritetään leikata pois tai muutamme toiseen maahan asumaan.
Ilmainen kouluruokailu onkin sosialismia?
Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on erilainen yhteiskuntarakenne. Ainoastaan köyhimmät käyttävät hyväkseen erilaisia tukia, palkallista äitiyslomaa saattaa olla vain viikko ja palkallista lomaa suurin piirtein saman verran. Koulussa joutuu ruokailusta maksamaan ja tarjolla on yleensä hampurilaisia, pizzaa, ranskalaisia ja sipsejä. Jos haluaa hieman terveellisemmän aterian, täytyy pakata omat eväät mukaan. 
Iso-Britanniassa tehtiin kokeilu, jossa eskarilaisille sekä eka- ja tokaluokkalaisille tarjotaan ilmainen koululounas. Kuulostaa hyvältä näin pohjoismaalaisen korvaan, mutta täytyy muistaa, että Iso-Britannia on ennen kaikkea luokkayhteiskunta ja sellaiset asiat kuin ilmaisen lounaan nauttiminen koulussa leimaa perheen köyhäksi.
Kehiin heitetäänkin kiireesti sana sosialismi, joka englantilaiselle tarkoittaa valtion puuttumista asioihin, jotka eivät sille kuulu. Myös Yhdysvalloissa sosialismi-sanaa on liimattu milloin Obamacaren päälle, milloin mihinkin, joka on haluttu leimata epäsuotavaksi.
Ilmainen kouluruokailu on kuitenkin hieno asia, jota toivottavasti opitaan arvostamaan myös täällä kotimaassa yhä enemmän.