1970-luvun peruskoulu-uudistuksen myötä ilmainen perusopetus tuli kaikkien ulottuville, yhteiskuntaluokasta riippumatta. Alun nikottelujen jälkeen Suomeen on syntynyt hyvin toimiva, täysin ilmainen koulutusjärjestelmä, jonka taso on suhteellisen tasavahva. Riippumatta missä koulupiirissä asuu, voi kutakuinkin luottaa siihen, että saa lapsensa hyvätasoista perusopetusta tarjoavaan kouluun.

Historiaa

Aina ei suomalainen koulutus ole ollut ilmaista. Ennen peruskoulu-uudistusta ainoastaan nelivuotinen kansakoulu oli ilmainen, sen jälkeen piti pyrkiä oppikouluun, jotka useimmiten olivat yksityisiä, joten kaikesta täytyi maksaa. Käytännössä erityisesti maaseudulla ja vähävaraisten keskuudessa kansakoulu jäikin ainoaksi opiksi, kun lapsi tarvittiin maatilan töihin tai ei yksinkertaisesti ollut varaa laittaa lasta oppikouluun. Eikä oppikouluun niin vain menty, sinne oli pääsykoe eivätkä kaikki suinkaan päässeet sisään. Myös opiskelu oli stressaavaa ja luokalle jääminen oli yleistä, kuten myös oppikoulun lopettaminen.

Ilmainen koulu kansansivistyksenä

Peruskoulu-uudistus toi mukanaan ilmaisen koulutuksen kaikille, ja tätä ilmaista koulutusta voi jatkaa ensin ylioppilaaksi ja siitä sitten eriasteisiin korkeakoulututkintoihin. Lukiossa toki oppikirjat maksavat, mutta esimerkiksi kouluruokailu on ilmaista.

Koulutuksen ilmaisuus toi näin pidemmälle menevän koulutuksen kaikkien ulottuville ja Suomi onkin hyvin koulutettu kansa. Peruskoulupohjalta ponnistaa kansastamme vain noin neljäsosa ja on yhä luonnollisempaa tehdä myös korkeakoulututkinto.

Koulutuksen eri asteet – kaikki ilmaista

Perusasteella tarkoitetaan peruskoulua, joka on yleissivistävää ja maksutonta. Siitä on olemassa perusopetuslaki, joka säätelee tätä koulutusta. Suomessa on myös oppivelvollisuus, jonka mukaan kaikki 7-16-vuotiaat ovat oppivelvollisia, joka velvoittaa heitä käymään koulua tai vanhempia hoitamaan koulutuksen jollain toisella tavoin.

Peruskoulutuksesta voi jatkaa sitten lukioon jatkamaan yleissivistävää koulutusta tai mennä ammatillisen koulutukseen opiskelemaan itselleen ammatin. Ammatillista koulutusta voi nykyään jatkaa hyvin korkealla tasolle asti erikoisammattitutkintoon saakka. Ammatillisessa koulutuksessa suoritetaan näyttötutkintoja, jotka ovat maksullisia.

Seuraavaksi voi sitten jatkaa opiskelua korkeakouluissa, joita ovat yliopistot sekä ammattikorkeakoulut. Näissä opiskelu on ilmaista, mikä käytännössä tarkoittaa, ettei niissä ole lukukausi- tai kurssimaksuja. Kirjat ja oppimismateriaalit joutuu tietenkin kustantamaan itse.  Tämä korkeakoulutuksenkin sisältävä koulutuksen ilmaisuus herättää suurta hämmästystä ja ihastusta ulkomailla. Suomi on tässä mielessä ainutlaatuinen verrattuna muihin maailman maihin.

Paljon puhuttu PISA 

PISA-tutkimuksesta on puhuttu paljon, milloin Suomi on sen tutkimuksen kärjessä, milloin tipahtanut hieman. PISA on lyhenne sanoista Programme for International Student Assessment ja se on tutkimusohjelma, joka on käytössä OECD-jäsenmaissa. Sen tarkoitus on antaa informaatiota koulutuksen tilasta kansainvälisellä tasolla. Suomi pärjää yhä hyvin PISA-tutkimuksissa, vaikka kaikkien kirkkaimmat mitalisijat on täytynytkin luovuttaa Aasian nouseville maille, kuten Etelä-Korealle.

PISA tehdään kolmen vuoden välein ja viimeisin tehtiin vuonna 2014. Käytännössä tutkimuksessa tutkitaan 15-vuotiaita ja heidän taitojaan ja valmiuksiaan pärjätä arkielämää ja mahdollisia tulevaisuuden tarpeita simuloivissa tilanteissa. Opetussuunnitelman sisältöjen hallintaa ei PISA mittaa.

Suomalaisen koulun ongelma

Suomalaista koulua pidetään kansainvälisten asiantuntijoiden mukaan maailmaan parhaana, sillä on vain yksi ongelma, se vain ei ole hyvä. Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Yhteiskunta on muuttunut valtavasti viime vuosikymmeninä, eikä koululaitos ole pysynyt tässä muutoksessa mukana. Vielä muutama vuosikymmen sitten riitti, kun opetteli yhden ammatin ja sitä saattoi sitten harjoittaa mukavasti loppuelämänsä, usein vielä yhden ja saman firman palveluksessa. Tänä päivänä muutos on ainut varma asia ja koulun tehtävä onkin totutettava oppilaita muutokseen ja muutoksenhallintaan. Oppiminen on elinikäistä ja ammattia joutuu varmasti vaihtamaan monta kertaa elämässään.

Tämä edellyttää koulua, jossa tunnistetaan oppilaan taidot ja vahvuudet ja otetaan ne huomioon opetussuunnitelmassa. Oppimisen täytyy olla mielekästä, eikä ulkoa opettelulla ole enää mitään sijaa. Oppilaita täytyy kannustaa itsensä kehittämiseen ja löytämään omia kiinnostuksen kohteitaan ja intohimojaan. Kuulostaa myös aikuisen korvaan houkuttelevalta ja parasta on, jos tämä kaikki ei maksa mitään.

Maksuton korkeakouluopiskelu

Suomessa on ilmaisen peruskouluopetuksen ohella toinenkin kummajainen, nimittäin EU:n kansalaisille lukukausimaksuttomat yliopistot ja korkeakoulut. Tämä takaa teoriassa kelle tahansa mahdollisuuden opiskella korkeakoulututkinto ilman että ensimmäistä työpaikkaa tarvitse hakea satojen tuhansien verojen opintoveloissa, niin kuin useimmissa maissa joudutaan tekemään. Käytännössä kaikki halukkaat eivät kuitenkaan pääse opiskelemaan. Sekä yliopistoihin että korkeakouluihin on pääsykokeet, joiden tarkoituksena on valita jyvät akanoista. Aloituspaikkoja on hyvin rajallinen määrä ja pääsykokeisiin valmistautuminen täytyy aloittaa jopa vuotta ennen ja mielellään osallistua erilasiin valmennuskursseihin, jotka ovat maksullisia.

Moni nuori pettyykin, kun ei pääse sisään hyvästä todistuksesta ja valmennuskurssin käymisestä huolimatta ja suuntaa ulkomaille, jossa yliopistot ovat maksullisia. Tällä hetkellä suomalaisten suosiossa olevat opiskelumaat ovat Viro sekä Iso-Britannia.

Myös Suomeen on perustettu maksullisia korkeakouluja, jotka pystyvät tarjoamaan enemmän opiskelupaikkoja ja pätevän tutkinnon. Helsingissä on tällä hetkellä kolme maksullista korkeakouluyksikköä, joista kaksi tulee Virosta. Estonian Business School kilpailee nyt oppilaista Helsinki School of Businessin kanssa. Helsingissä toimii myös maksullinen Tallinnan valtiollisen yliopiston oikeustieteellinen koulu.